Pienen koiran omistajana olen muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jossa isomman koiran omistaja tuumaa minulle, että ”eihän pieni koira saa pahaa jälkee aikaan”, ”kyllä meidän jepelle saakin vähän ärähtää”.
Joka kerta poistun näistä tilanteista vain kysymällä, että ”mutta ajattelitkos, että kuinka se vaikuttaa minun koiraani? Miten minun koirani jatkossa toimisi kun saisi luvan kanssa hyökätä? Paraneeko koirani ongelmat vain niitä ruokkimalla?”
Tiedän kantavani meidän pitäjän Veemäinen Koiranomistaja -titteliä, mutta olenpahan pelastanut koirani isommilta käytösongelmilta.
Myös pieni koira voi olla aggressiivinen ja saada sekä fyysistä, että henkistä vahinkoa aikaan itselleen, toiselle koiralle kuin ihmisillekin. Pienikin koira on henkisesti tasapainoton ja voi huonosti silloin kun sillä on ongelmakäytöstä.
Naapurissani asuu pieni pinseri-chihuahua mix uros, joka räyhää jokaiselle vastaantulijalle, sekä ihmisille että koirille. Omistaja antaa koiran räyhätä ja riehua hihnan päässä. Kysyin omistajalta kerran, miksi hän ei puutu koiran käytökseen ja hän sanoi, että ei se käytös häntä haittaa ja hän saa helposti koiran pidettyä vaikka tämä kuinka riehuisi. Seuraavaksi kysyin, että no tahdotko tarjota koirallesi tasapainottoman ja stressaavan elämän ja hän ei vastannut. Viikon kuluttua törmäsin häneen uudestaan, jolloin hän naksuttimen ja namien avulla kiinnitti koiransa huomion, jotta ohitus sujuisi mahdollisimman rauhallisesti ja iloisesti. Kuukauden päästä naapuri pysäytti minut, että jäisin juttelemaan kiinnittämättä koiraan huomiota ja koira saisi itse lähestyä minua. Koiran käytös otettiin vakavasti vasta kun ihminen velvotettiin ajattelemaan koiransa henkistä hyvinvointia.
Tuntuu käsittämättömältä, ettei pienen koiran ongelmakäytökseen tarvitsisi puuttua. Ongelma on hyväksyttävä vain siksi, että koira on pieni. Liian usein on pienen koiran ongelmat hyväksytympiä kun ison koiran.
Itse koen niin pienen, kuin isonkin koiran vaaraksi itselleen tai muille, jos sillä ilmenee mitään käytösongelmia. Samalla tavalla pieni koira saattaa itsensä rikkoa tuhotessaan eroahdistuksissaan asuntoa, pienikin koira voi purra sitä lähestyvää lasta/aikuista/vierasta koiraa.
Vaikka koira on pieni, se ei kuitenkaan tee ongelmasta pientä ja samalla tavalla on omistaja vastuussa koiransa aiheuttamasta vahingosta kuin ison koiran omistaja.
Tuttavallani oli aikanaan kääpiösnautseri, jonka ongelma oli aggressiivisuus toisia koiria ja lapsia kohtaan. Koiran käytökseen alettiin puuttumaan, kun koira pääsi puremaan irti juoksevaa koiraa. Aggressiivisuutta oli jo ennen tätä jatkunut 4 vuotta. Tämän hyökkäyksen jälkeen se oli jo hyvin vaikea saada opetettua pois. Lopulta käytös äityi jo niin hankalaksi, ettei koira voinut olla omalla aidatulla pihalla irti, eikä muut koiranomistajat uskaltaneet talon ohi lenkkeillä. Kun sitten koiralta löytyikin kasvain silmässä, niin koira päätettiin lopettaa 8 vuoden iässä. Aggressiivisuuden syyksi epäiltiin osittain myös tätä kasvainta.
Oli koira minkä rotuinen, kokoinen, ikäinen tahansa tai sukupuoleltaan kumpi vaan, ongelmat on aina hoidettava alta pois. Näin tulee taattua koiralle mahdollisimman tasapainoinen elämä. Koiran kouluttaminen myös vahvistaa koiran ja omistajan suhdetta, sekä lisää koiran luottamusta niin omistajaan kuin itseensä. Koiran hyvä itsetunto, tasapainoinen luonne ja hyvä suhde omistajaan on hyvin keskeinen osa hyvää elämää. Itse en ainakaan omalleni tahtoisi tuottaa turhaa stressiä ja tästä syystä ongelmia käsitellään jatkuvasti.
Jokaisen koiranomistajan ensisijainen tavoite tulisi olla iloinen koira. Minulle suurta iloa tuottaa oman koiran iloisuus, hännän heilutus ja leikkiminen. Oman koiran onnistuminen ja peloista yli pääseminen on minulle myös mahdottomia riemun aiheita. Rento ja ”hymyilevä” koira saa myös minut hymyilemään 🙂